Kesäjano

Ei juurikaan ärsytä. Kaikki on hyvää paremmin, ei isommin palele enkä ole vielä päässyt maantielle päristelemään.

Koska olen onnistunut ujuttautumaan salaiseen sisärinkiin (en kerro mistä puhun, tietää ken tietää), lähes incognito, tunnen huonoa omaatuntoa päivittämättömyydestäni. Jos oikein kovasti mietin, voi epämääräinen oloni johtua myös päättämättömyydestäni. Kovin suurissa määrin pohtiminen ei sisälly tavoitetilaani, joten jatkanen märehtimättömyyttäni. Hyvä on olla juuri näin.

Valmistauduin lämpimään viikkoon riisumalla villatakin työpäivän päätteeksi, etsimällä kesäisempiä kenkiäni (en löytänyt, mutta lienee tarpeen inventoida neljän kaapin kenkävarannot, saatan yllättyä) ja varastoimalla kevyttäkin kevyempää kuplajuomaa jääkaappiin. Yksi ihmisen parhaista hetkistä on korkata loiva alkoholijuoma pihalla kun tuuli kuiskaa lämpimästi eikä kukaan vaadi mitään. Kesäjano on mielentila.

Uusi elämäni vahvempana ja voimakkaampana etenee. Olen saavuttanut sanattoman tavoitteeni nostaa erästä painavaa tankoa painoineen jo useasti enkä ole pahastunut uusista hartioistani (jotka harmittavat seuraavan kerran kun pitäisi mahtua nättiin paitaan). Varmasti olen hauis- ja olkapääfriikki, mutta niin minun olla pitääkin. Ei minusta koskaan olisi balleriinaa tullutkaan.

Kevät keikkuen tulevi ja vähän kännipostaustoiveita

Päätin tänä väsyneenä aamuna, että avaan kesäkauden. Löysin hajasijoittamani Converset, yhden yhtäältä ja toisen toisaalta. Enää ei raskaita talvi- tai välikausikenkiä, vaan aidot ja oikeat kesätallaimet. En tosin tiedä onko olo kesän tai edes kevään mukainen, sillä viikonlopun luminen pettymys painaa vieläkin pieniä harteita. En todellakaan ryhtynyt lumikolaan.

Mistä pääsenkin mukavasti aasinsillan kautta jykevöityviin harteisiini. Olen (once again!) aloittanut urheilullisen elämän. Viikkooni mahtuu yksi aerobinen humppaharjoitus ja vähintään kolme kiivastahtista raudan riuhtomista. Tuloksia tuskin vielä on syntynyt, mutta jos toisen päivän tuskaa voidaan pitää onnistuneen jumpan mittarina, olen todellakin onnistunut löytämänä parikymmentä vuotta hukassa olleet lihat. Parasta kaikessa on, että jokaisella jumpalla (poislukien humpat) minulla on mukanani ikioma Personal Trainer, joka laskee ja käskee. Ja minä ähisen.

Blogimaailma herättää ajoittain henkiin melko yhdenmukaista käyttäytymistä ja olen havainnut, että asiasisällön puutetta on vaivaton kiertää "nyt on tulossa kysymyspostaus, kysykää!" -tyyppisillä kirjoitelmilla. Minähän en moiseen lankea sillä osaan olla ihan vain kirjoittamatta mikäli en koe runosuoneni sykkivän riittävän intohimoisesti, mutta haluaisin silti näin julkisesti todeta että kännipostauksia kaipaisin enemmän. Että jos vaikka muodista innostuneet bloggaajat seuraavaksi avaisivat rehellisen kossun ja vaikka puolivälissä pulloa antaisivat myöten pullon hengelle.

Just another update

Viimeisinä aikoina väsymys on vienyt voiton iloisuudesta, pikkunäppärästä näpertelystä, totisesta taloudenhoidosta ja itselleni niin epäominaisesta, vapaaehtoisesta sosiaalisuudesta. Alisuoritan juuri ja juuri kaiken pakollisen, lusmuillen tasan sieltä mistä aita on matalin. Ärsytän itseäni. Jos olisin joku muu, paheksuisin valtavasti olemistani. Ja valtavaa olemustani.
Saamattomalla on parhaat selitykset.

En edes viitsi sanoa mikä päivä tänään muka on, mutta ärsyttää koko hapatus. Pitääkö tässä olla vieraalle ihmiselle ystävällinen ja muka toivotella hyvää "tätä" päivää? Ipanatkin luulevat, että nyt pitää antaa lahja ystävälle! Hyvin on osattu omaksua kaupallinen, vaaleanpunaisia sydämiä pursuava, näennäispäivä meidänkin kalentereihin. Ai että aavistuksen sapettaa.
Jos olisin saanut tilaamamani miljoonat lottoarvonnassa, voisin olla paljon armollisempi. Toivoisin ehkä kelle tahansa hyvää yst****päivää.

Valiolla on nettisivuillaan mukahauska testi; "millainen raejuuston käyttäjä olet". Raejuuston käyttäjä, hahahah. Mielestäni Valio on hupsusti epäonnistunut, kun noin jännittävästi assosioi (vai minäkö assosioin, eikö kukaan muu??) raejuuston vaikkapa alkoholin tai huumeiden käyttöön? No, voin kertoa, etten ole Leo Lihaskimppu tai Kulinaristi Kalle, vaan ihan tavallinen ihminen joka kohtuukäyttää raejuustoa siten, että kaapaisee lusikalla purkista ja tuuppaa avattuun suuhun. Mieluiten olisin toki sisäfilepihvin käyttäjä, mutta kun ei joka päivä ole siihenkään varaa.
Tämä superhauska ja täysin hulvaton testi löytyy tästä (enpä suosittele, paitsi raejuustoa).

Ansiotonta arvonnousua

Eipä siitä niin kovin pitkästi ole aikaa, kun Mymskä näytti minulle paikkani ja ojensi oheisen blogimaailman kiiltävimmän jpg-palkinnon.

Olin kovin otettu, enkä vähiten siksi, että pääsen taas puhumaan itsestäni. Palkintoon nimittäin sisältyy vaade tai toive kertoa viisi satunnaista faktaa itsestään sekä edelleenohjata palkinto viidesti eteenpäin.
1. Olen merkittävästi vanhempi kuin kuvittelen olevani. Eroa on päivästä riippuen 5-15 vuotta. Todennäköisesti näytän kuitenkin tasan ikäiseltäni tai jopa vähän rupsahtaneemmalta. En siis kysy kenenkään mielipidettä.
2. Kärsin kamerakammosta, kuvaan mieluummin kuin olen kuvattavana. Kovin vähän edes kuvaan. Vaikka minulla on useita kameroita.
3. Väitän (tai kuvittelen) harrastavani lajia, jonka parissa olen viimeksi viettänyt aikaani ehkä pari vuotta sitten. Tai ainakin vuosi sitten. Mutta haluaisin vieläkin ja ehkä joskus taas. Luultavasti. Sillä siitä voi saada rahaa.
4. Palelen liki jatkuvasti. Olen miettinyt vakavasti kolmansien sukkien ottamista käyttöön. Parhaina päivinä minulla on 3 puuvillapaitaa ja saman verran neuleita päälletysten ylläni, eikä siltikään kehoni lämmönsäätelyjärjestelmä ole harmoniassa minun kanssani.
5. Pidän lihaksista ja hevosvoimista. Enkä käsittääkseni tee yhtään mitään kummankaan saavuttamiseksi.

Hurjan vaikea kehitellä mukamas fiksuja pointteja itsestään. Näin pahaa haastetta en ole ennen tehnytkään. Ja vahingossa unohdan nimetä muita saajia, jotta palkinto jää omaa blogihyllyyni ikuisiksi ajoiksi!

// edith myöh. otsikon lisäsin kun intoa piukassa bloggaavana sen alunperin unohdin.

Tulva kiinteistöalalla

Jaksan aina vaikuttua hyvästä yleiskielestä ja nokkelista sanaväännöksistä. Tosin välttelisin sellaista välittäjää, jonka rakentamassa talossa on paha tulva. Pidän kuivista sukista.

(Löysin tämän ihastuttavan kielikukkasen Etuovi.com -osoitteesta. Varsinainen työtä tarjoava marketti on tuolla.)

Ajo, ääni, jumppa

Ajokausi on alkanut. Olen hankkinut itselleni uuden kokonaisedullisen ajovarusteen, joten lasken kauteni alkaneen menestyksekkäästi. Nyt odotan sulamisvesien kuivumista maantieltä.

Ääneni annoin epämieluisista ehdokkaista jommallekummalle. Mikä sekin näytti ensin mahdottomalta, sillä virallinen vaalivalvoja oli päättänyt minun jo äänestäneen. Merkinnästä huolimatta ja todennäköisesti vilpittömästä hämmentyneisyydestäni johtuen pääsin kuitenkin kangasmajan suojaan suorittamaan kansalaisvelvoitteeni. Vaikkei yksi ääneni minkään arvoinen varsinaisessa vaalissa ollutkaan, olisin toki reklamoinut kovasti ja korkealta jos en olisi äänestyslappua saanut täydentää jollain merkinnällä.
Mutta joo ja yhtäkaikki, samaa kakkaa kummastakin ehdokkaasta.

Kuntoilu-urani on jäissä. Olen hyvin pohjustanut tavoitteet ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi, tiedän jo mistä saan mitä kulloinkin tarvitsen, mutta ainoa mihin olen kyennyt, on lämmin ajatus. Ihan käsittämättömän korkea on kynnys hikoilla uudessa paikassa. Mutta iloisena voin todeta, että kaikesta vetelyydestä huolimatta minulta tiedusteltiin taannoin josko olen Bullin valmennettava ja minä nauroin niin helakasti. Vieläkin hersyy kun muistelen.

Mikä vain keskiviikko

Täysin luvatta hiipinyt tavoittellinen elämäntapani tuottaa omituisesti hedelmää. Minua on nyt muutama määrä aikaisempaa vähemmän, harjoitan ryhmäliikehdintää vähintään kerran viikossa ja haluan alkaa rikkoa omaa fysiikkaani jumppailusalilla. Tavoittelen tietääkseni krampitonta loppuelämää ja käsivarsiin sellaista voimaa, joka näkyy hihattomassa paidassa.
Lumityöt sujuvat jo kuin tanssi. Jalka nousee ihan tarpeettomasti vaikka tanssijaksi minusta ei ole. Olen vain epäröivästi aktiivinen.

Presidentinvaalista pitäisi sanoa muutama painava sananen. Minulle on yhdentekevää kumpi nyt enää ehdolla olevista tulee valituksi. Sama kuraa kummastakin reiästä.

Kotiini majoittuneet sukulaiset kiristävät kivasti pinnaa. "Maassa maan tavalla" -ymmärrys ei ehkä ole heille tunnusomaisin toimintatapa. "Hajoita ja hallitse" tuntuu olevan lähempänä. Kunhan väki, onneksi huomenna, taloudessamme vähenee, heittäydyn lakoon olohuoneen matolle, hengittelen syvään ja rauhallisesti kaiken raivoni pois enkä suostu irtautumaan kohteestani ennenkuin elämä voittaa. Saatan jopa syötyäni jättää lautasen ja haarukan pöytään!

Ennen elämän voittolaulua ja muuta glooriaa pääsen Ikeaan. ****